Jaa tämä

Tällä hetkellä kehitetään ilmastolainsäädäntöä. Kirjoitin aiheesta harjoitustyön Aalto Yliopiston kurssilla Ympäristöoikeus. Harjoitustyön tavoite oli tehdä ehdotus lainsäädännön kehittämiseksi. Laitan osittain muutetun harjoitustyön myös tänne blogiin. Vaikka Trump puhuukin puhtaasta hiilestä, ilmastolainsäädäntö on nopeasti kehittyvä alue ja sitä erityisesti EU:ssa. 

Kuluttajaystävällinen ilmastomerkintä käyttöön!?

Euroopan unionin ilmastotavoitteet vuoteen 2030 mennessä ovat 40 % päästövähennys, 27 % energiatehokkuuden parannus ja 27 % uusiutuvien osuus energiankulutuksesta. Päästöjen vähennyksellä on isoin paino ja Eu:n tavoite 2050 mennessä on 80 % päästövähennys 1990 tasoon verrattuna. Suomen tavoite on vielä kunnianhimoisempi. Sanna Marinin hallitusohjelman tavoite on, että Suomi olisi hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä.

Eniten päästöjä aiheuttavat neljää toimiala – kuljetus, rakentaminen, maatalous ja tuotanto. Näistä kolmella alalla on kuluttajille ymmärrettävä merkintä käytössä ja alojen päästöjen vähentämistä säätetään lainsäädännöllisillä keinoilla. Kuljetusalalla mitataan ajoneuvojen päästöjä ja autovero määräytyy muun muassa päästöjen mukaan. Rakennusalalla on energiamerkinnät ja ensi vuonna voi rakentaa vain lähes nollaenergiataloja. Tuotannossa ja energia-alalla käytetään päästökauppaa, tuotteiden energiamerkintöjä ja uusiutuvaa energiaa tuetaan tukirahalla. Vain maataloudessa ei ole käytössä pakollista kuluttajille tarkoitettua merkintää, joka kertoisi kuluttajille ilmastovaikutuksesta. Maataloudessa ei ole myös päästökaupan kaltaisia menetelmiä, jotka kannustaisivat tuottajia vähentämään hiilijalanjälkeä.

Ilmastomerkintä

Ehdotan, että elintarvikkeille otettaisi käyttöön ilmastomerkintä. Tämä merkintä viestisi kuluttajille, millaisilla tuotteilla on pienempi hiilijalanjälki. 

Jotkut tuottajat käyttävät jo tällä hetkellä ilmastomerkintöä, esimerkiksi 0,30 kg CO2e per kg tai 0,1 kg CO2e per 100 kg. Ongelmana on, että sitä tekee vain harvat tuottajat ja joskus käytetään jopa eri mittaustapaa. Kuluttajilla on haastava vertailla tuotteita keskenään, jos näillä on eri mittaustapavat, tai ei merkintää ollenkaan. Ongelma on myös, että käytössä olevat merkinnät eivät ole kuluttajaystävällisiä ja kertovat kuluttajille pääsääntöisesti vain kuinka paljon tuotteen valmistaminen aiheutti päästöjä. Tämä voi olla toimiva isommilla ostoksilla kuten esimerkiksi ajoneuvoissa, jossa kuluttaja käyttää enemmän aikaa eri vaihtoehtojen vertailuun. Sen lisäksi päästöt vaikuttavat suoranaisesti uusien autojen hintaan, autoveron kautta. Pelkkä päästöjen määrän ilmaisu paketilla ei ole kuitenkin hyvä tapaa elintarvikkeille, koska elintarvike ostokset tehdään nopeasti. Kuluttajalla ei ole aikaa vertailla eri vaihtoehtojen hiilijalanjälkeä keskenään. Elintarvikkeiden hiilijalanjäljellä ei ole myöskään vaikutusta kuluttajan lompakkoon, mikä vähentää kiinnostusta vertailla eri tuotteiden aiheuttamia päästöjä entisestään.

Koska ilmastomerkintä on informatiivinen vaikutuskeino kuluttajille se täytyisi olla helposti ymmärrettävä. Koska energiamerkinnät on jo kuluttajille tuttuja ehdotan, että myös ilmastomerkintä merkittäisi kirjaimilla A-G, lisäksi voi myös merkitä päästöjen määrän, joka olisi kaikille tuotteille samassa yksikössä kg CO2 per kg. A-merkinnän saa tuote joka aiheuttaa vähiten päästöjä kiloa kohti ja G merkinnän se mikä aiheuttaa eniten.

Merkinnässä olisi otettava huomioon koko tuotteen elinikä. Päästöjen määrän laskentaan on otettava huomioon muun muassa kuljetustavat ja pakkausmateriaalit sekä mahdollinen kierrätysjärjestelmän olemassaolo. Tämä kannustaa tuottajia vähentämään päästöjä koko tuotteen elinkaaresta.

Ilmastomerkinnän käyttöönotto ja säännökset

Ilmastomerkintä olisi pakollinen siirtymäajalla kaikille elintarviketuottajille. Merkintä olisi esitettävä ainakin tuoteselosteessa. Tuottajat voisivat lisätä merkinnän tuotteella itse lainsäädännön ja ohjeiden mukaisesti. Esimerkiksi samalla tavalla kuin yritykset laativat julkisen tilinpäätöksen kirjanpito- ja verolainsäädännön perusteella. Tuottajilla olisi tuotteesta ilmoitusvelvollisuus digitaalisen kanavan kautta. Valvontaa voisi toteuttaa esimerkiksi ruokavirasto.

Sen lisäksi, että ilmastomerkintä olisi tiedotusväline kuluttajille sitä voi käyttää myös hyödyksi taloudellisten kannustimien asettamiseksi tuottajille. Päästöjen vähentämisen kannustin voisi olla esimerkiksi haittavero tai merkinnän voi kytkeä myös päästökauppaan. Kannustimien kytkemisestä merkintään olisi melko varmasti hyötyjä päästöjen vähentämiseksi. Kannustimien käyttöönoton siirtymäaika voisi silloin olla kuitenkin pidempi kuin ilmastomerkinnän käyttöönoton, silloin tuottajille olisi aikaa sopeutua muutokseen.

Ilmastomerkinnälle tulisi samantyyppinen laki kuten “Laki tuotteiden ekologiselle suunnittelulle ja energiamerkinnälle asetettavista vaatimuksista”. Uudesta laista voi tehdä viitauksen myös ilmastolakiin.

Ilmastomerkintä olisi kaikkein hyödyllisin elintarvikkeille, koska ala on yksi merkittävistä päästöjen aiheuttajista ja alalla ei mitään selkeää merkintää. Lisäksi alalla päästöjen säätely on vähäistä. Merkin käyttöönottoa olisi hyvä tutkia myös muilla toimialoilla kuten esimerkiksi vaateteollisuudessa. Merkintä voi käyttää myös muiden merkintöjen kanssa, kuten esimerkiksi kotikoneiden energiamerkinnän kanssa. Tämä mahdollisuus olisi kuitenkin tutkittava ennen merkinnän käyttöönottoa elintarvikkeilla, estääkseen tilanne että ilmastomerkintä sekoittuisi tulevaisuudessa energiamerkintään. Jos hiilijalanjäljen merkintä sopii myös kotikoneille, merkissä voisi käyttää kaikilla tuotteilla numeroita 1-7 kirjaimien A-G sijasta.

Silloin kuin merkintä otetaan käyttöön muilla toimialoilla asteikko määräytyisi tottakai alan keskiarvojen mukaan. Tämä voi tuottaa toisaalta haasteita, koska silloin on luotava toimialoille mahdollisesti omat tuoteryhmät. Esimerkiksi pesukoneiden hiilijalanjälkeä ei ole välttämättä hyvä verrata paahtimien hiilijalanjälkeen, vaan pesukoneita olisi hyvä verrata joko keskenään tai isompiin kotikoneisiin. Elintarvikealalla toimisi ympäristömerkintä parhaiden, koska tuoteryhmä ajattelulle ei ole todennäköisesti tarvetta ja kaikkia elintarvikkeita voi verrata keskenään. 

Mitä mieltä olet, vaikuttaisiko merkintä sinun ostokäyttäytymiseen? Onko sinulla muita ideoita, miten lainsäädäntöä/ viranomaistoimintaa tulisi kehittää päästöjen vähentämiseksi?

Leave a Reply

Close Menu